Yup Yovieraat
Keijo-kettu, viiden pennin petkuttaja, sellin kattoon syljeksi ja otti vastaan, mitä tarjottiin... häntä salaa rakasti siivooja, Roosa-possu, ehkä juuri siksi siellä öisin siivottiin... ja jälkeen lukuisien lipevien lupausten lemmenpurren saapumisesta sormusten satamaan hän käärii ketun mattoon, kätkee auton tavaratilaan, yön turvin porhaltaa pakoon onni rinnassaan... mitäs siitä seuraa, kun on sokkotreffiseuraa? Carita-sika ketjupoltti, sorkkia pyyhki polviin... .tutustuttiin, humpattiin, kahvitkin kiehautettiin, tähtiä nähtiin - ja todettiin: todellakin, nyt oltiin vieraalla seudulla, alasti ja rahoitta, kolkot oli kivitalot, routainen oli maa... hän löysi lainapeitteen lämmittämään, mutta parempaan oli pystyttävä ennen paleltumiskuolemaa... .yövieraat on päivälle vieraat... (..yövieraat päivälle vieraat on...) vain yö tuntee yövieraansa, ja tietää vierailuihin syyn, yö tuntee yövieraansa, ja sulkee syleilyyn. .kun on kohmeessa kiroillut, varjoissa vaaninut, yössä armoa anonut enää piittaamatta, mistä, on hetkeen tartuttava: sillä eiväthän koirapuistojen jätteetkään ole aina eläimistä... ja pihamailla huoltamon ajokki vailla ajajaa on!! -kahvilassaan morsio tarttuu makkaraan... häämatkansa katkeaa, ja alun uusi matka taas saa kun Carita-rouva kaasuttaa, takakontissa karjutaan. .yövieraat on päivälle vieraat...
