Yup Iloisen Kuninkaan Aikataulu
Minä olin uskottu mies. näistä ihmeiden aikojen päivistä kirjaa pidin varhaisin aamuin, myöhäisin illoin. kuin varjonaan kuljin, kirjaten, kuka hopeaan hukutetaan, kuka juustopataan, kuka taas kepiniskuihin ja milloin. parvekkeella illastin kanssaan, katsellen, kun taivaanrannassa hohti ihmeellinen valo... olivatko ne todellakin revontulia paratiisin vaiko sittenkin pääkaupungin palo? joskus iltapäiväaikaan kuningas nousee päivään uuteen: hänet hereille laulaa hehkuposki-kerubikuoro. ja pilvet pakenevat, hän nauttii aamiaisen sängyssä hierojien huomassa, kunnes onkin jo viinin vuoro... sen merkeissä päivä joutuu yöksi, ja seurue kerää tarpeitaan siirtyäkseen ulos, jossa puutarhoissa keijut soittaa huilujaan, harppujaan: on bakkanaalit lehmuston varjoissa... silloin kuningas ymmärtää kansan onnen: oi onnea jakamatonta, jonka kuningas kansalleen lahjoittaa oi onnea kansan, joka saa kuningastaan rakastaa! joskus kyllästyessään juominkeihin, kesken leikin kuninkaalliset kädet pesee kultamaljassa, viinissä valellen, kuivaa ne palvelustytön vahvaan tukkaan, kun samalla alla kuninkaan pitelee pottaa poika alaston, palellen... .taas kuljeskelee päivä yöksi, ja seurue kerää tarpeitaan siirtyäkseen ulos, jossa puutarhoissa enkelitkin keralla keijujen soittavat: onnen puistossa, lehmuston varjoissa... hekin ymmärtävät yhteisen onnen, siksi soittavat. oi onnea... mekin ymmärrämme yhteisen onnen, siksi soitamme. oi onnea... ja muistakaa: jos vain tahtookin niin hän, tän kansan kauniit päät putoaa! oi onnea kansan, joka saa kuningastaan rakastaa!
