Timo Rautiainen Punainen Viiva
Niin on onnea ja iloa
Vielä;
Päiviä on pakassa
Paljon...
Vaan mitä vastaat, kun
Kysytään, että paljonko?
Onnea; onnesi on käsillä
Tässä lyhyessä hetkessä
Jossa kesä on kadonnut…
Syksy talveksi taipuu jo
Niin on yksi aivan alussa
Mutta toinen on jo lopussa:
Riuhtoo vaisuilla voimillaan
Kohti harmautta raahustaa
Nyt voit hyvästisi toivottaa
Ja myös hyväksyä, että maa
Nielee sen minkä synnytti
Eikä aio palauttaa
Tuon hetken tullen me muistamme sen;
Muistamme kadonneet, kuolleet
Jotka jo otettiin sinne pimeän syliin
Muistamme sen vääjäämättömyyden;
Rakkaimman ihmisen
Nimi kaikesta katoaa
Viiva vedetään sen yli
Kuolema kulkee täällä päällä maan
Tekee joukossamme tekojaan:
Antaa aikamme kulua
Kunnes lähtömme määrittää
Niin on onnea ja iloa
Vielä
Päiviä on pakassa
Paljon…
Pois niitä otetaan
Mutta montako jää?
