Timo Rautiainen Kansalaispoliisi
Kadonnutta unelmaa, etsin lasin takaa
Ei näy ikimetsää vaan paskaista taajamaa
Takaa kaihtimen ulos katselen
Siellä ketjut roikkuu hoisuissa jokaisen
Kenen luvalla sinä täällä kävelet
Pitkin katuja eespäin matelet
Puhu äläkä enää lässytä
Kohta räkä valuu ja jotain perästä
Otan vaaka-asennon edessä television
On aika tietokilvan ja rahapalkinnon
Suu vaahdossa huutaa tyttö mekossa:
"Kuinka monta kirjainta on "ei" sanassa?"
Nainen ruudussa sitten tiukkaa minulta:
"Mitä keittiössäsi ehdit kokata
Kymmenessä sekunnissa?"
Siinä ajassa minä ehdin vain kirota
En näe suurta valoa
En sitä elämän paloa
Ei periaatetta jaloa
Vaan vituttaa niin, ettei veri kierrä
Chorus 1:
Sitä vihan määrää tiedä ei kukaan
Minkä joudun kätkemään
Täältä en saa ainuttakaan mukaan
Joudun yksin lähtemään
Chorus 2:
Vaikka kuinka yritän ja häärään
Aikaan saa en parempaa
Vaikka luulin, että täällä määrään
En silti mistään päättää saa
Aika ohi menin sen, kolmen kuutosen
Satayksitoista uusi luku on petojen
Nuori ihmisen, ruho sikaeläimen
On mulla kanan muisti ja nälkä hevosen
En löydä sisältäni porttia
En elämän valttikorttia
Sillä olen sitä toista sorttia
Vaan vituttaa niin, ettei veri kierrä
Chorus 1
Chorus 2
