Vesterinen Yhtyeineen Turunlinnan Muurilla
Se tiesi olevansa
Yksi niistä
Joilla jalan alla maa
Polttelee
Jotka saavat koko kylän polvilleen
Ja joiden kahleet uusi aamu katkaisee
Mä tiesin olevani vain yksi niistä
Jotka saaneet on sen tytön kohdata
Ja sen jälkeen Turunlinnan muurilla
Juoneet viiniä surun seurassa
Valo keinui sen silmäripsillä
Ja mä etsin jotain mistä ottaa tukea
Vaikka me ei koskaan samaan suuntaan kuljettukaan
Nyt mä tiedän miksi elää kannattaa
Ne on ne hetket jolloin polvet notkahtaa
Se oli kaunein -vaikka keskeneräinen
Kesämekossaan kuin neitoperhonen
Se tanssi aina maininkien tahdissa
Niin kuin huominen ei olis tulossa
Valo keinui sen silmäripsillä
Ja mä etsin jotain mistä voisin ottaa tukea
Vaikka me ei koskaan samaan suuntaan kuljettukaan
Nyt mä tiedän miksi elää kannattaa
Ne on ne hetket jolloin polvet notkahtaa
Valo keinui sen silmäripsillä
Ja mä etsin jotain mistä voisin ottaa tukea
Vaikka me ei koskaan samaan suuntaan kuljettukaan
Nyt mä tiedän miksi elää kannattaa
Ne on ne hetket
Jolloin polvet notkahtaa
