Ruuska Pekka Klo 3.30
Kello kolme kolmekymmentä hän avaa pienen ikkunan
Puiston lempeä tuuli lehdet vaahteran liikkumaan saa
Hän hajamielisesti pyyhkäisee kasvoiltaan hiussuortuvan
Ja katuvalot helminauhan muodostaa
Nyt öitä neljätoista mennyt on hän muistaa niistä jokaisen
Oven sulkeutuvan jäljessään kuin lähtölaukauksen
Voi olla huone yksi ainoa niin merkillisen hiljainen
Kun on ihminen lähtenyt luota ihmisen
Oi Herra siunaa siunaa ja varjele meitä
Hyvä Jumala siunaa ja kaitse lastesi teitä
Kaksi valokuvaa pöydällä ja parisänky tyhjillään
Samaa rataa ovat ajatukset pysähtyneet pyörimään
Menneen hetken sirpaleita kuuluu pieneen elämään
Niitä hetkessä ei pois saa mielestään
Tuntuu niinkuin kaikki vuodet mahtuisivat silmänräpäykseen
Hän mietti ikkunansa ääressä ja kaataa lasin puolilleen
Hän kuinka kaipaisikaan istujaa pöydän ääreen tuolilleen
Kun aamu saapuu kaupunkiin hiljaiseen
Oi Herra siunaa siunaa ja varjele meitä
Hyvä Jumala siunaa ja kaitse lastesi teitä
Oi Herra siunaa siunaa ja varjele meitä
Hyvä Jumala siunaa ja kaitse lastesi teitä
Siunaa ja varjele meitä ...
