Mirzadeh Kalman Kevat
Kevät aamu pohjolassa
Kalman korppi hyppii hangella
Hamuten suupalaa mätänevää
Kadotettu viattomuus
Nauraa unholasta
Routaisen maan raosta
Nousee rikin katku
Lihan himon raiskaama iho
Ruoskii inhosta vihaa
Mädältä löyhkäävä siemen itää
Tuli nielee lihaa
On aika muistaa vainajaa
Talvinen hanki maistaa
Kyyneltä ihmisen
On surupäivä jumalten
Kyyneleet perkeleen
Huuhtoo verityöt
Maasta vainajien
