Jarjen Aani Elokuu
Aa...
Pimeä polku,
Rantasauna,
Elokuu.
Maa on kostee ja kuistin laudat liukkaita.
Sä et oo muistanut, miten vähän näkee ilman sähkövaloja,
Ja miltä tuntuu kuulla humina omissa korvissa.
Istutaan kuistilla,
Sä meet uimaan, ja muut ei tuu.
Märkä heinä on outoa sun jalkapohjissa.
Sä kahlaat varovasti viileään veteen.
On yö, vain heikko valonkajo taivaalla
Vastarannan puolella.
Niin hiljaista,
Niin hiljaista....
Ja kun aika on pysähtynyt tähän,
Sä siinä seisot,ja juuri silloin
Alkaa sataa ihan hiljaa,
Alkaa sataa ihan vähän.
On kaikki vaiti, ei mikään liiku,
Vain pisarat järven pintaan sun ympärillä,
Tuhat pisaraa sun ympärillä.
Mikä helinä!
Sun ympärillä,
Tuhat pisaraa sun ympärillä.
Jokin läikkyy yli sun sisällä.
Aa...
Ja jälkilöylyssä yksin lyhdyn valossa,
Kun tulen ääni haaleessa kiukaassa vaimenee,
Sä kuulet ulkoa: sade on ohi,
Silloin sä itket pitkästä aikaa
Ja kun sä itket,
Sä et tiedä, mistä se tulee.
Mistä itku tulee?
Koko elämä vois olla hiljainen, hämärä elokuu.
Koko elämä vois olla kosteaa heinää sun jaloissa.
Koko elämä vois olla pimeä, lempeä elokuu,
Viileä vesi ja pisarat veden pinnassa.
Koko elämä vois olla hiljainen, hämärä elokuu.
Koko elämä vois olla kosteaa heinää sun jaloissa.
Koko elämä vois olla pimeä, lempeä elokuu,
Viileä vesi ja pisarat veden pinnassa.
Koko elämä vois olla hiljainen, hämärä elokuu.
Aa...
