Eleanoora Rosenholm Suljetun Osaston Astronautti
Olen tyttö astronautti, joka pillereitä nautti
purkillisen oloon alakuloiseen,
kukaan tahtonut ei mua siks lensin linnunradan luo puuteripilveen kokaiininvalkoiseen,
nyt halaan kuuta, Saturnusta, Plutoa ja Uranusta.
Olen tyttö astronautti joka uudestaan palaa aina sidottuna suljettuun osastoon,
ei pakkopaita morsiusmekko oo,
hoitajat sanoo mulle "soo-soo-soo".
Kunnes kotiin taas palaan on kaikki niin kuin aina ennenkin.
Varastin mä auton, ideahan oli mauton, ajoin jalokiviliikkeen ikkunaan.
Vilkut kulman takaa kaartoi, virkavalta liikkeen saartoi, maijaan käsiraudoin näin mut kannetaan.
Asemalla revolverin otin ylikonstaapelin, Magnumilla ihmisiä uhkailin,
poliisia jalkaan ammuin, vessaan juoksin sinne sammuin, putkan seinustalta viimein heräsin.
Potkin, löin ja itkin, ryömin putkan lattiaa pitkin, hampaat kaltereihin löin, lasinsirpaleita söin, jälleen pakottivat vuodelepoon mielisairaalaan,
hoitajia purin tahallaan,
viimein vaivuttivat uneen rauhaisaan.
Kunnes kotiin taas palaan on kaikki niin kuin aina ennenkin.
Nyt olen pornotähti, joka Reperbahniin lähti, töihin ikiomaan lasivitriiniin,
"kuolemaan on enää vartti", sanoi hoitajani Martti, osat koneeni on loppuunkuluneet.
