Uniklubi Juhlahuone
Muistoina siitä ajasta
Paljon arpia eikä niitä laimentanut
Yksinäisyys
Ei katoa ei poistu
Ilman sinua kai kuihtunut pois
Ennen aikaansa
Niinä hetkinä
Kun sielu pois heitettynä
Riittäisi vain yksi mahdollisuus
Tuntea ja löytää se ainoa oikea
Haudata pois kaikki murheensa
Avaan siipeni viimeiseen lentorataan
Muuttaen suuntani yön sylistä aamukasteeseen
Kyllä mä tiesin että ei voi aina sataa
Sillä hetkellä kun sä astuit juhlahuoneeseen
Vailla toivoa
Matka tuntuu loputtomalta
Täältä kaukaa pimeyden sydämestä
Tuntemattomaan
Taistelun jälkeen punnitaan
Tekomme viisauden juurella
Sinä olet se joka minut vapauttaa
