Sotajumala Veljen Viha
Kohmeinen maa lämpimän veren kyllästämä
Tuttu naama vasten maata
Iho harmaa, kuolemankalpea
Et sitä meinaa tunnistaa omaksesi
Tämä tapahtui sinun kätesi ansiosta
Laskit surutta maahan ensimmäisen veren
Lunastan kostoni, vaadin takaisin omani
Nyt on sinun veresi vuoro
Lasken sinut maahan
Paikkaan jossa veljeni tapoit
Nyt sinusta vuorostaan pakenee henki
Minun vuoroni vuodattaa vertasi
Se oli sinun viimeinen virheesi
Kun veljen minulta riistit
Kostoni suloinen on raudanmakuinen
Silmä silmästä, veri verestä
Maa jälleen lämpimän veren kyllästämä
Vieraan naama vasten maata
Iho kauniin harmaa, kalmankalpea
Ei sinun omaa vertasi
Lasken sinut maahan
Paikkaan jossa veljeni tapoit
Nyt sinusta vuorostaan pakenee henki
Minun vuoroni vuodattaa vertasi
