Luomakunta Tyynyyn
Jotakin on kuihtunut
Melkein nukahtaa
Jos katsoo liian kaukaa se saavuttaa
Yksin ei voi muutakaan
Ne antaa ymmärtää
Ettei sekään riitä, en vielä kiitä
Jotenkin se katkaisee
Jatkuu edelleen
Ja sen siirrän pois, vaikka sanottavaa
Alla kauniin pisaran
Jostain lähtenyt
Muttei perille saapunut koskaan
Silloin saa toivoa taas
Saa hukuttaa kasvonsa tyynyyn, painaa hetket puhtauteen
Silloin saa uinua vaan
Voi sulkeutua hetkeksi tyynyyn, nähdä yksin valkeuteen
On annettava muutakin
Jos aikoo ymmärtää, ettei keneenkään saa liikaa luottaa
Silti mielen halkaisee, jatkuu edelleen
Ja hahmot saapuu vielä kuiskaten
Silloin saa toivoa taas, saa hukuttaa kasvonsa tyynyyn
Painaa hetket puhtauteen
Silloin saa uinua vaan, voi sulkeutua hetkeksi tyynyyn
Nähdä yksin valkeuteen
