Kumikameli Matokuuri
Tuhkavuoren huipulla on pienen pieni torakka, se maisemia tutkiskelee silmä tarkkana. Ei se pelkää pakkasta, ei aurinkoa polttavaa, eikä tuulen tuiverrusta, raatosadetta...
Tuhkavuoren huipulla on pienen pieni torakka, se kitiiniään kiilloittelee, hoitaa hampaitaan. Tuhkavuoren juurella on ovi, se on lukossa. Avain housun taskussa ja housut jalassa
Miehen joka mittareita
Katsoo silmin verestävin...
Kuinkas tässä näin kävi?
Suuri herra vuoren alla
Luolassansa turvassa, napaan
Asti rapaisena, likaisena
Haisevana, elää
Kastemadoilla...
Tuhkavuoren huipulla on pienen pieni torakka, luomakunnankruunu tuntosarvet ojossa. Ei se tiedä luolasta, eipä edes ovesta, ei se piittaa avaimista housun taskussa...
