Kumikameli Kahva
Piiskaan kaakkia kuolevaa miksei se viitsi enää ravata miksei anna enää ratsastaa miksei se kisko enää rattaita miksei se viitsi enää hirnua miksei se kärpäsiä karkoita jotka sen ympärillä parveilevat jotka sen suuhun sukeltavat
Hautaan koiraa kirppuista miksei se hakenut kapulaa miksei se huomannut ajoissa kuka on herra talossa miksi se meni puraisemaan kättä sitä ruoskivaa jouduin kesken aamukahvan rengasraudan autosta hakemaan
Ja ikivanhat luut soittaa hilpeätä sävelmää kelmeämpää kuin kuu ja kylmempää kuin jää
Umpeen naulaan ovea kaapin jonka nurkassa on kasa vanhoja muistoja mustassa roskapussissa
Ja ikivanhat luut soittaa hilpeätä sävelmää kelmeämpää kuin kuu ja kylmempää kuin jää
Kiroan köyttä karkeaa ei kauppiaalla ollut nylonia eikä se uskonut tarinaani rotista
