Kumikameli Irstailija
Omatunto nostaa jälleen rumaa päätään sarvekasta
Ilkeästi irvistellen laukoo mantraa turruttavaa
Synti ja häpeä, turhaan etsit läpeä jonne voisit ryömiä, itseäsi säälimään
Synti ja häpeä, turhaan etsit läpeä jonne voisit ryömiä, itseäsi säälimään
Sormettomin kynsin raapii
Pintaa kovaa teräksistä aikaan saa vain hieman
Epämiellyttävää kutinaa
Kärpäslätkän luisen kovan
Rustottuneen ojennat ja
Rutinoiduin ottein rusennat tuon torakan
