Kaija Koo Viisasten Kivi
Voit koittaa polttaa sen pohjaan
Ja silti jossain joskus se alkaa taas yli kiehumaan
Voit tarttua sen ohjaan
Kun pääset selkään niin kohta se alkaa allasi riehumaan
Vierestäsi se kaarta ja saartaa luin sade taivaan
On yksi viisasten kivi
Ja se kivi niin kirkasta kipinää lyö
Ja se on harva rivi
Joka ei sen kädestä syö
Se on vuoret, taivas ja se on maa
Se on hehkua laavaa ja virtaa
Ja se on valtateitä ja vankilaa
Se kuolee ja kasvaa
Voit puhkaista se leilin
Kun katsot peiliin niin näät kuka on se joka janoiseksi jää
Se heittää bensaa liekkeihin
Niin juuri siellä missä luulit ettei koskaan voisikaan räjähtää
Kun luulet sen kadonneen
Se pyytää sua puhelimeen
On yksi viisasten kivi…
