Kaija Koo Vapaa
Mä olen kyllästynyt niihin
voimiin, jotka ohjailee mun elämää
Jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa
en tiedä onko se väärin
kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan
sillä niin olis käyny, jos ois jäänyt eiliseen kii
Joku mua piteli siinä
se oli niin kamalan vahva
eikä se halunnut päästää irti
Melkein kun lihaa ja verta
suurempi vuoria ja merta
se sellaiseksi kasvoi mun päässä
Ei, odota yllätystä
en pidätä hengitystä
mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin
mun pakoni loppuun juostu on
en mä rohkea oo, enkä kuolematon
mut mä tiedän vaan syyn
minkä sydän on tiennyt kauan tään
mun pakoni loppuun juostu on
En aio tuntea pelkoo
vaikka pelkään et se ei oo musta kii
mut mä luulen et ihminen on sitä vahvempi
mä aion antaa sen kuolla
en enää anna sille tilaa hengittää
mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää
Mä rakennan kotini yksin
mä parannan minäni yksin
ja pakotan pitämään itseni koossa
en ole se sulle surkea rätti,
jonka sydän on imetty kuiviin
en rakenna sille kotiini huonetta
Ei, odota yllätystä
en pidätä hengitystä
mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin
mun pakoni loppuun juostu on
en mä rohkea oo, enkä kuolematon
mut mä tiedän vaan syyn
minkä sydän on tiennyt kauan tään
mun pakoni loppuun juostu on
Mä valitsin juosta
koska luulin etten osaisi muuta
en enää tunnista itseeni tuosta
se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan
Ei, odota yllätystä
en pidätä hengitystä
mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin
mun pakoni loppuun juostu on
en mä rohkea oo, enkä kuolematon
mut mä tiedän vaan syyn
minkä sydän on tiennyt kauan tään
mun pakoni loppuun juostu on
