Kaija Koo Et Voi Satuttaa Enaa
Se oli maaliskuun ilta
Sä veit Roosan elokuviin
Välillenne rakentui silta
Sä yli marssit komeasti niin
Hän alussa sai kaiken
Kohtelun kuninkaallisen
Roosa antoi sulle avaimen
Rikkomattoman sydämen
Ei silloin voinut hän nähdä
Musta valkoinen lohduton
On sädekehä sun ympärillä
Sun aurasi rikki on
Hän on liian monta
Tarpeetonta
Kolhua joutunut sietämään
Aivan liian monta
Yötä unetonta
Joutunut vuoksesi viettämään
Roosa poistuu hiljaa
Ei enää pelkää
Siihen hän on nähnyt liikaa
Vihdoinkin hän on vapaa
Pois hän lentää
Sä suret sun kunniaa kun et voi häntä satuttaa enää
Meni juhannusilta
Katselitte kun sorsat ui
Käsi kädessä juhlatulilta
Tulitte, hän nauruusi humaltui
Alkoi pidetä illat
Roosa mietti kuka sä oot
Ja alkoi palaa sillat
Kellä onni on sen polttakoon
Ja talvi pommitti hajalle
Rikkomattoman sydämen
Se lensi pilvien alle
Lailla hävittäjä saattueen
Hän on liian monta…
Roosa kulkee jo tietään
Mihin se viekään
Sä pelkäät
Niin paljon hyvää meni yön selkään
Sä Roosaa koskaan et voi satuttaa enää
Hän ei pelkää, pelkäämään on nähnyt liikaa
Vihdoinkin hän on vapaa, pois hän lentää
Sä suret sun kunniaa kun et voi
Häntä satuttaa enää, et voi häntä satuttaa enää
Häntä satuttaa enää
