Kaija Koo Anna Anteeksi
Osaan kauniisti kirjoittaa, kielellä koskettaa
Saan sen tuntumaan että syvältä sisältä se kumpuaa
Kerran uskoin itsekin, todeksi jokaisen rivin
Minä muita liikutin ja liikutuin itsekin
Ne voi aidosti koskettaa, toisia mutta ei omaa
Ne voi olla totta mutten saa niihin tuntumaa
Mulla älyäkin riittää, ei se riitä mihinkään
Vain sanojen helinää
Anna anteeksi anna anteeksi
Anna anteeksi tunnen itseni likaiseksi sä teet musta puhtaan jos
Annat anteeksi jos voit anteeksi antaa että saatoin sinut unohtaa
Anna anteeksi ja tee kaikesta lumivalkeaa
Ymmärrän auringonlaskun kauneuden, seurassa hyvin kuuntelen
Heikoille vaadin oikeuden, nimeen kohtuuden amen
Virrassa tunnekuohujen, jalkojani tuskin kastelen
Viiden tähden edestä näyttelen ja käytän panoksen jokaisen
Tiedän mitä pitää sanoa
Mikä ilme milloinkin tulee olla tiedän mitä multa halutaan kuulla
Askeleet otan vastaan varpailla
Puhun viisaita ymmärrystä vailla, läsnä muilla mailla
Anna anteeksi anna anteeksi
Anna anteeksi tunnen itseni likaiseksi sä teet musta puhtaan jos
Annat anteeksi jos voit anteeksi antaa että saatoin sinut unohtaa
Anna anteeksi ja tee kaikesta lumivalkeaa
Nyt sanon sen simppelimmin voitko anteeksi antaa
Mä taisin neroudessani sinut unohtaa
Kaiken muun mä saanut oon, yhtä osannut en pyytää
Voin kaiken vaihtaa yhteen anteeksiantoon
Anna anteeksi anna anteeksi (Anteeksi)
Anna anteeksi tunnen itseni likaiseksi sä teet musta puhtaan jos
Annat anteeksi jos voit anteeksi antaa että saatoin sinut unohtaa
Anna anteeksi ja tee kaikesta lumivalkeaa
Sinä vain teet musta puhtaan
