Ismo Alanko Maailmanlopun Sushibaari
Se oli outo autokorjaamo kaupungin laidalla
Lähiön uumenissa pitkulainen halli
Jossa miehet kassan takana puhuivat rahasta
Mittatilauspuvuissansa
Kiemuraisen kujan toista puolta reunustivat
Romanttista illallista mainostava ravintola
Sekä pari viihtyisyyttään korostavaa viinibaaria
Ajoin auton sisään jätin mekaanikon hoidettavaks
Parin tunnin kuluttua lupasi sen palauttaa
Valittelin nälkääni mittatilauspukumiehet
Neuvoivat et lähellä on mainio sushibaari
Kadun yli oikealle pienen puiston läpi
Mäen päällä häämöttää idyllinen ruokakeidas
Lauloi liukaskielisempi, vahanaama vaikeni
Läksin muitta mutkitta innoissani ideasta
Saada suussa sulavia sushipalleroisia
Katu oli vilkas liikenteen autot isoja
Jokaisessa istui yksi murjottava kuljettaja
Syöksyin tyhjään väliin pääsin aurinkoiselle puolelle
Jalkakäytävää ei ollut kukaan muu ei kävellyt
Löysin puiston, jossa kasvoi valtavia tammia
Olin vallan vaikuttunut maailmamme kauneudesta
Vähitellen puisto muuttui metsäksi ja synkkeni
Valo alkoi vähetä, ilta pimeni
Nousin ylös risukkoista mäkeä kun ensimmäiset
Omituiset vanhat rouvat, kännissä kuin käet
Huojuivat mua kohti kurkotellen kourillaan
Jotka kauhukseni huomasin paiseisiksi kauttaaltaan
Vastaan vyöryi puoliks maatuneita äijiä
Ne naamat riekaleina heilutteli käden tynkiä
Mielipuolet ulvoivat kuin viimeisissä orgioissa
Muotopuolet menninkäiset höyrysivät seonneina
Joltain näkyi pelkkä pää, muu ruumis liejuun vajonnut
Näin kuljin ohi parkuvien päiden hautakumpujen
Viimeinkin näin määränpääni räjähtäneen huvimajan
Sammalten syleilyssä köynnösten kätkemänä
Mäen päällä retkotti maailmanlopun sushibaari
Tyhjänä ja hylättynä niin kuin minäkin
Tyhjänä ja hylättynä niin kuin minäkin