Azaghal Ex Nihilo
Seitsemän turmiota, sielujemme yön pimeyteen
Tyhjyydestä jumalan siinnyt kaikkeus
Tulen hahmossa suden, tulen hahmossa leijonan
Tulen hahmossa paratiisin käärmeen
Repien ja raastaen palasiksi valheiden verhon
Kaiken peittävän mustan hiljaisuuden kaavun
Seitsemän tietä
Seitsemän jokea
Sielujemme yöhön
Seitsemän tietä, kaiken olevan kadotukseen
Jäjellä vain aaveiden kansoittama, autio maa
Tulen hahmossa ihmisen, tulen hamossa vihollisen
Tulen hamossa rakastajasi
Seitsemän jokea, jotka virtaavat paratiisista
Myrkyttäen sydämmet tekopyhyydellään
“Kuten tämä verikään ei enää palaa luoksesi,
et sinäkään enää pääse lähemmäksi jumalaa”
Kuule sana taivaallinen, tyhjyyden evankeliumi
“Minä olen ensimmäinen ja viimeinen.
Kunnioitettu ja halveksittu.
Minä olen huora ja pyhä.
Vaimo ja neitsyt.
Minä olen hiljaisuus jota ei voi käsittää
Minä olen nimeni kaiku”
